Arvoisa huoltaja, oppilaan kotiväki, lapsen tärkein ja rakkain aikuinen

Kirjoitan sinulle. Vetoan sinuun. Olen opettaja - se yksi tärkeä "lisäaikuinen" lapsesi elämässä. Olen valinnut aikoinani ammattini, koska halusin tehdä työtä jolla on merkitys. Sellaisia töitä ja ammatteja on monia muitakin, mutta minä valitsin tämän. Minä haluan kasvattaa ja opettaa. Haluan vaikuttaa myönteisesti sinun lapsesi elämään ja olla kasvun ja oppimisen tukena ja ohjaajana yhdessä sinun kanssasi. Minä näen valtavasti vaivaa päivittäin, jotta osaisin olla parempi opas lapsesi matkalla. Minä oikeasti välitän sinun lapsestasi.

Minä haluan olla aikuinen sinun kanssasi. Ymmärrän, ettemme aina voi olla samaa mieltä kaikista asioista ja että kasvatusnäkemyksemme eroavat joskus paljonkin toisistaan. Yritän osata arvostaa sinua ja sinun arvojasi. En ehkä aina osaa sitä näyttää sinulle, mutta muistathan että yritän? Teen parhaani ja sen täytyy riittää. Aivan niin kuin sinunkin parhaasi täytyy riittää minulle. Me olemme samalla asialla lapsesi parhaaksi ja puolesta ja siksi meidän pitää pystyä olemaan aikuisiksi toisillemme.

Minä en missään nimessä saa koskaan arvostella sinua lapsesi kuullen. Se olisi epäammattimaista ja vahingollista lapsellesi. Ethän sinäkään tee niin? Ethän sinäkään arvostele minua lapsesi kuullen niin, ettei hän enää uskalla luottaa minuun? Otathan minuun yhteyttä silloin, kun haluat kysyä minulta perusteluja toiminnalleni tai olet pettynyt minuun? Annathan minulle mahdollisuuden perustella valintojani ja pahoitella, jos olen valinnut väärin?

Olen opiskellut ammattiini ja olen siihen pätevä. Luotathan minuun ja osaamiseeni? Olen käynyt täydennyskoulutuksissa, kehittänyt jatkuvasti osaamistani ja ottanut selvää sekä tutkinut ja tutustunut uusiin tapoihin ohjata ja opettaa, jotta pysyisin ajan hermolla muuttuvassa maailmassa. Olen tehnyt sen siksi, että osaisin olla parempi kasvattaja ja opettaja sinun lapsellesi.

Kun olen sinuun yhteydessä hyvässä ja kannustavassa mielessä, muistathan että olen vilpitön. Yhtä vilpitön olen silloinkin, kun joudun olemaan sinuun yhteydessä jossakin vähemmän hyvässä mielessä. Minun velvollisuuteni on olla kannustava, mutta myös rehellinen. Minä ymmärrän, että sinä et haluaisi kuulla lapsestasi mitään ikävää. Et varmasti haluaisi kuulla, että häntä kiusataan tai että hän kiusaa. Et haluaisi kuulla, että oppimisessa on haasteita tai että jokin ei suju niin hyvin kuin toivoisimme molemmat. Ymmärräthän sinäkin, ettei se yhteydenotto ole minullekaan aina mieluinen. Mutta me olemme aikuisia ja meidän tulee pystyä siihenkin yhdessä.

Minä yritän muistaa, että sinä elät elämääsi ja olet ihminen. Minä yritän muistaa, että välillä ajatuksesi ovat muualla, jaksamisesi on hukassa ja elämäsi osatekijät vaikuttavat sinun arviointikykyysi. Minäkin olen ihminen ja minullakin on työni sekä virka-aikani lisäksi oma elämä. Minunkin ajatukseni ovat välillä muualla, jaksamiseni on hukassa ja elämäni osatekijät vaikuttavat arviointikykyyni. Me molemmat teemme virheitä ja se on inhimillistä. Mutta kun me arvostamme toisiamme, me saamme tämän sujumaan. Keskinäinen arvostuksemme auttaa meitä yhteisessä tärkeässä tehtävässämme. Lopulta kaikkein tärkein on sinun lapsesi. Kun me muistamme sen, pysyy fokus oikeassa paikassa.

Olen opettaja - se yksi tärkeä "lisäaikuinen" lapsesi elämässä. Olen valinnut aikoinani ammattini, koska halusin tehdä työtä jolla on merkitys. Haluan tehdä sitä työtä edelleen. Annathan minun tehdä työni kunnolla?

Kommentit

Suositut tekstit