maanantai 1. helmikuuta 2016

Note to self - arvosta itseäsi.

Luku 1: Olen opettaja

Minä olen opettaja. Hallitsen kokonaisuuksia ja selviydyn alati muuttuvista tilanteista. Ohjaan ja kannustan suurta joukkoa päivittäin saavuttamaan oman parhaansa. Minä kehun, vaadin ja luotsaan. Minä rohkaisen, houkuttelen - käskenkin.

Käsissäni pitelen tuhansia lankoja, joiden toiset päät ovat kiinni oppilaiden motivaatiossa, solmussa huoltajien vaatimuksista ja kasassa työyhteisön paineen alla… Pitelen lujasti kiinni silloinkin, kun langat menevät sekaisin. Minulla on tähän ammattitaito ja kutsumus. Minä hoidan tämän kyllä!

Luku 2: Olen sitoutunut

Istun luokkahuoneessani yksin. On jo iltapäivä mutta minä tarkistan vielä vihkoja. Minä korjaan saneluita ja laitan tarroja. Minä kirjaan wilmaan pinkkiä, sinistä ja violetti.

Minä merkitsen tarkkaan ylös kasvatuskeskustelussa läpikäydyt asiat. “Miksi Sannilla on niin paha olla”, pohdin. Minä katson kelloa - se lähenee neljää. Jätän vastaamatta tänään viestiin, jossa huoltaja pyytää minua perustelemaan tablettien käyttöä opetuksessa. Siitä tulee kuulemma päänsärky. Viestin lopussa lukee: “Lähetetty iPadista". Minunkin päätäni särkee.

Luku 3: Olen kollega

Minä innostan ja kannustan muita. Olen utelias ja innokas oppimaan uutta joka päivä. Joustan, venyn ja paukun. Teen sen mielelläni. Minua ei haittaa, vaikka joudun muuttamaan lukujärjestystäni tai vaihtamaan ruokailuni päittäin jonkun muun kanssa. En valita, vaikka joudun tekemään vähän ylimääräistä, tai jos en tälläkään kertaa kuulunut niihin, joille riitti uusia kalusteita.

Olen pääasiassa aina positiivinen ja kohtelias. Ja jos en joskus olekaan, niin yritän muistaa pyytää sitä heti huomenna anteeksi.

Luku 4: Olen innovatiivinen

Innostun uusista tuulista ja seuraan pedagogisia julkaisuja. Heitän pulpetit pois, jos se on oppimisen kannalta hyväksi ja raahaan ne tietysti takaisin luokaan heti, kun se taas tulee muotiin. Pomputan oppilaitani palloilla ja kokeilen mindfulnessia tietysti. Pidän pedagogisia oppimiskävelyitä aina kun se on mahdollista ja vannon yksilöllisen oppimisen nimeen, aina silloin kun en vanno jonkin muun suuntauksen nimeen.

Annan oppikirjat pois ja tartun tabletteihin. Tai tartun oppikirjoihin, jos se onkin nyt retrosti cool? Teen yhteistyötä sinne sun tänne ja avaan oveni kenelle vaan! Minun toimintani on avointa. Tervetuloa arvioimaan.

Luku 5: Olen vapaata riistaa

Minä luen iltapäivälehdistä, kuinka minä en ole taaskaan välittänyt puuttua kiusaamiseen. Luen, etten antanut oppilaani käyttää tiettyä korua. Minä luen, että minun toimintaani on onneksi tutkittu ja minua on saatettu nuhdellakin. Onneksi minun puolestani annetaan lehtiin kommentteja.

Minä kuulen, että annan liian vähän positiivista palautetta oppilailleni, tai ainakin siltä wilmassa vaikuttaa. Kuulen myös, että TVT-taitoni ovat heikot. Minä kuulen, etten ole riittävän pätevä opettamaan yhteiskuntaoppia tai ruotsia alakoulussa, mutta muihin oppiaineisiin minä kelpaan - paitsi jos kysytään niiden asiantuntijoilta.

Minä saan tiedoksi, että olen uuden hankkeen koordinaattori ja että saan tehdä siihen liittyen toimintasuunnitelman, alkuraportin, väliarvioinnin ja loppukoosteen. Samaan aikaan saan tiedoksi myös sen, että olen osa perhetyötä ja minua odotetaan sosiaalitoimessa. Sitä ennen minä selvittelen kuitenkin rikosta lähikaupassa ja otan yhteyttä koulupoliisiin.

Saan palautetta, että minä en opeta tarpeeksi hyvin ja että olen liikaa pois töistä. Samaan aikaan saan tietää, ettei meidän koulussa olekaan sisäilmaongelmaa vaikka monet oireilevat. Minä kuulen, että syynä huonoon ilmanlaatuun ovatkin viherkasvit, verhot sekä matot. Minä vien ne pois.

Minä luen, etten halua tai osaa kehittää koulua kohti viihtyisämpää oppimisympäristöä. Minä tunnen huonoa omatuntoa, sillä käytän vieläkin pulpetteja. Pyydän uusia istuintyynyjä luokkaani mutta kuulen ettei ole rahaa. Minä tuon kananmunakennoja kaappiin varoiksi, jotta loppuvuodestakin vielä voisimme askarrella.

Luku 6: Olen arvokas


Minä haluan kehittyä joka päivä paremmaksi opettajaksi. Liityn ryhmiin ja opiskelen omalla ajallani. Uskon omaan ammattitaitooni ja yritän muistaa, että se riittää. Näen oppilaideni oppivan ja kehittyvän jatkuvasti. Saan heiltä parhaan palautteen työstäni. Näen heidän kasvoiltaan, että he viihtyvät koulussa. Ja minä tiedän, että he voivat hyvillä mielin olla ylpeitä itsestään! Minä kerron heille joka päivä, että he ovat taitavia ja autan heitä kehittymään niissä taidoissa, joissa he tukeani tarvitsevat. Minä arvostan heistä jokaista ja yritän muistaa arvostaa myös itseäni riittävästi.

Minä olen opettaja, mutta se on vain pieni osa minua. Olen lisäksi kokonainen ihminen ja minua joskus loukkaa se, ettei panostani muisteta tarpeeksi arvostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti